Hellou!

Tänään, 20.1.2009, tuli täyteen tasan 10 vuotta toisen rakkaan koirani syntymästä. Voi että aika on juossut karkuun! Eihän minun pikku Tino-herrani voi vielä olla 10-v? Sehän tarkoittaa... että itsepäisyys kasvaa, eikä pikkujäärä todennäköisesti pian anna edes nyppiä turkkiaan! (Tällöin turkki täytyy ajaa koneella, josta seuraa pehmeä pumpulikarva - apuva!)

"Täytän ehkä 10 vuotta, mutta näytän 10 kuukautiselta!"

Toki tänään nousin näistä negatiivisista ajatuksistani, saavuttihan Tino merkittävän ansion tänään! 10 iloista, pirteää (?), energikästä cairnvuotta on takana! Ja toivon mukaan toiset samanlaiset edessä!! Lahjaksi Tino sai kunnon koiransalamiherkkuja: kalkkunan ja riistan makuiset koirien salamit sekä paljon huomiota! Ja ehkä vähän ekstraa ruokaansakin... Herra itse lienee ymmällään, jotta mikäs näitä ihmisiä yhtäkkiä vaivaa? Nämä "hulluudenoireet" lienevät kuitenkin mieleisiä arvon herralle - pettymys lienee karvas, kun en huomenna saavukaan salamien kera...

"Minä olen viaton kaikkeen, mistä minua syytät!"

Tinon merkittävimmät intohimot löytynevät ruoasta ja metsästyksestä. Jälkimmäisestä mainittakoon oravat, nuo kirotut pikkujyrsijät, jotka takapihan puusta suurta ja uljasta metsästäjää häiriköivät! (Ed. lause Tinon näkökulmasta) Myös jäniksen jäljet ovat joskus sisukasta pikku terrieriämme kiehtoneet, mutta lähinnä jyrsijät ja sisiliskot saavat metsästäjämme vaistot pintaan.. Ruoka sen sijaan ei ole näin "rajoittunut" aihepiiri! Niin siankorvat, liha, makkarat, kurkku kuin murotkin saavat herralle veden kielelle, ja kulinaristina tämä koirien suur-sensei rakastaa totta kai myös gourmet-aterioita kuten Ceasar, erilaiset patéet ja Yrjölän puuro. Mitä erilaisimmat ruoanjämätkin menevät kevyesti rakastetun ruoka-antikriitikon vatsantäytteeksi, joka aiheutti joskus aavistuksenomaista suojakerrosta kylkiluiden päälle. Sittemmin monsieur pisti vatsalihakset kuntoon ja suojakerros meni menojaan, mutta todelliset ruoan riemuvoitot ovat ainainen houkutus tälle herralle!

"Kukapa meistä EI rakastaisi ruokaa?"

Herrallahan on myös pimeäkin puolensa. Nukkuvaa karhua ei saa herättää, mutten suosittelisi kokeilemaan onneaan tämänkään pikkupedon kanssa! Syväuninen ja leppoisa koiraystävämme muuttuu nimittäin silmänräpäyksessä hurjaksi villipedoksi, mikäli hänen uniaan häiritään käymällä iholle kiinni. Syytä onkin siis huhuilla ensiksi arvon herraa. Sir toisinaan aiheuttaa itselleen päänsärkyä nostamalla päänsä räväkästi ylös sohvankaiteen kohdalla - ulkoreuna jää ikävästi varjostamaan pikkuherran päätä - mutta toisaalta tämähän voi olla karaisuharjoitus tunnetusti kovaluontoiselle tervaskannollemme!

"Pobody is nerfect! Minä en ainakaan luule liikoja laulukyvyistäni, toisin kuin eräät..."

Tämän viestin tarkoituksena on kuitenkin olla suuri ylistys ihanalle cairnterrierillemme, joka on sitkeä kuin Roope Ankka - muistuttaa muutenkin kyllä tuota säästeliästä miljonääriä - ja nuorekas kuin ankanpojat!

PALJON ONNEA TINO, 10 VUOTTA NUORI CAIRN!!!

Written by SkedeL

P.S. Muistathan, että kaikkien tässäkin blogiviestissä käytettyjen kuvien kopiointioikeudet kuuluvat vain ja ainoastaan SkedeLille? Käytännössä se tarkoittaa, ettet saa käyttää näitä kuvia kysymättä ensin lupaa SkedeLiltä. Kuvien kopiointi ilman lupaa on laitonta ja siitä voi saada sakot.