Helloups again!!

 

Ja ANTEEKSI tämä tauko!! Se on venynyt täysin anteeksiantamattoman pitkäksi, pahoitteluni. Yritän skarpata, mutta toisaalta opiskelut vievät aivan pirusti aikaa! >| Huh, sitä ei tosiaan voi tietää ennen kuin sen itse kokee. Häpeillen muistelen aikoja kun pidin opiskeluihin vetoavia webmastereita laiskoina - ehkäpä tämä on jokin karman takaisinisku.

Sitten uutisia: teillä on nyt naskinuhaa vastaan rokotettu blogisti!! Eli vaikka sikainfluenssa-aalto number 2 iskisikin, ei tämän blogin teko lopu (no kröh kröh, okei, ehken ole kovin säännöllinen bloggaaja mutta pobody's nerfect!)... eipä sillä että hirveä stressi tuosta H1N1:stä olisi ollutkaan mutta anyway, nyt sitten odotellaan nouseeko lämpö tuosta rokotteesta... epäilen vähän jottei. Harvemmin miulla lämpöö on... vaikka mistäs sitä ikinä tietää? Kunnon lihassäryt ainakin tuohon käsivarteen pukkasi, nyt illasta tuo käden liikekaari on hyyvin hyyvin matala... ei liiemmin auta käsipainoja nostella tänäiltana :<

Eli siinä meni illan käsilihastreenit, voe kökkö! No, ainakin noita vatsalihaksia jos treenailisi, ja tasapainoa, perjantaina olisi kuntotesti... ihan hirvittää... ärsyttävää saada huonoja tuloksia >(

Skootterikausi on virallisesti loppunut, ainakin miun osalta. Olen jo ehkä viikon mennyt pyörällä kouluun, ja voitte kuule uskoa että ensimmäisinä päivinä kirpaisi mieltä. Eikös vain joku juuri sinä aamuna ollut jäänyt kaupan eteen öhyyttämään kakstahtiaan? Ja tuntui ihan kuin ne muutamat mopokypärät olisivat irvineet miulle naulakon päältä, kuin kysyen: "Tulitkos skootterilla kouluun? Ai et? Ei kai vauhti huimaa päätä kotimatkalla?" Tuntui nimittäin ihan kuin olisin polkenut paikallani!! No, ohitin sitten naapurin joka on ikäluokkiani, joten ehkä se oli vain se tunne... ja nyt ei enää niin paljoa korpea. Mutta siis kyllä, pakkohan siitä on yrittää päästä yli, ihan niin kuin kaikkien muidenkin kaksipyöräiskuskien... niin masentavaa kuin se onkin, mopo ei ole talvimenopeli!

Mutta nyt sitten lopettelen tähän tilitykseen... Mutta sellainen ilouutinen vielä että aloin juuri lukemaan Ramses-sarjan viimeistä romaania! Liekö Nefertarin surullinen kuolema mikä pidätteli minua tarttumasta viimeiseen osaan (vai yksinkertaisesti laiskuus ja vähäiset kirjastovisiitit) mutta nyt olen vihdoin lainannut opuksen! Tänään aloitan lukemaan, heti tämän viestin blogattuani. Eli nähdään siis joskus hieman tiiviimmässä tahdissa kuin ennen, yritän löytää aikaa blogillenikin...

 

Vi ses everybody!!