Konnichi wa!
(Vaikka nyt onkin jo ilta...)

Tänään se sitten alkoi - rippikoulu! Oikeastaan aloitusviikonloppu, mutta siitä se lähtee... Masentuneena heräsin jo seitsemän maita, ehkä vähän jälkeen, ja pian olinkin jo masentavalla matkalla erääseen sangen tuttuun leirikeskukseen... Pienempänä minua luultiin siellä laktoosi-intolerantikoksi, vaikken tuolloin vielä ollut. Tällä tekosyyllä he eivät meinanneet antaa miulle suklaapatukkaa - jonka minä tahdoin ennemmin kuin pääpalkinnon, karkkipussin. Muistan myös jotain siitä, että siellä minua yritettiin saada juomaan piimää. Kun vanhempani hakivat miut, itkuisena juoksin heitä vastaan ja tahdoin vain pois sieltä!! Nyt tänään palasin tuonne kauhujen kesäleiripaikalle... Oppijututhan siellä oli tylsiä, mutta kavereiden kanssa sekoileminen oli hauskaa ja ruokakin hyvää  ja sen jälkeen sai juoda kahvia. Myös puoli kahdelta oli kahvitarjoilu, ja tarjolla oli myös sangen hyvää mandariinipiirakkaa - ja uskokaa pois, PALJON parempaa kuin koulun sapuska!!

Saatiin kuitenkin ilmaiset Raamatut (niissä oli huonompi kansikuva kuin veljeni rippikouluryhmän Raamatuissa,  mutta koska ne olivat ilmaiset, en valita - paljon) ja jotkut opiskelukirjat, nimi on... Quo Vadis? ??? Kukakohan tietää, mitä tuo mystinen kysymys "Quo Vadis?" tarkoittaa??

No, huomenna pitää mennä vielä kirkkoon eturiviin oman ripariryhmän kanssa... AAARGH. Sitten on edessä vielä kanavapäivä, itse riparileiri ja konfirmaatio. No, sittenpähän on sekin pois alta ensimmäisen lomaviikon jälkeen! (Kesäloman ensimmäinen viikko) Ja tuolloin miulla on jo mopokortti - hallelujah!!! Oh maybe you really excist...

Well that's all for today, my little lovely folkies!! <3

   YOURS,
SKEDEL